Rakentaa ystävyyttä yli rajojen ja kunnioittaa toista ihmistä

Minulle partio on progressiivinen liike, joka pyrkii tavoittamaan yhä uusia ihmisiä ja tuomaan erilaisia ihmisryhmiä yhteen. Tähän meitä kannustaa niin henkilökohtaisella kuin liikkeen tasollakin partioihanne rakentaa ystävyyttä yli rajojen. Voimme henkilökohtaisella tasolla jokainen miettiä, kenet olemme sulkeneet pois elämästämme tai olemmeko rajanneet ystäväpiirimme jonkun tietyn asian mukaan. Liikkeenä puolestaan voimme tavoittaa eri puolilla maailmaa, Suomessakin, sellaisia lapsia ja nuoria, joita emme ole aiemmin tavoittaneet. Parhaimmillaan voimme olla voima, joka tuo yhteiseen telttaleiriin yhteiskuntien eri laidoilta ihmisiä, jotka eivät muuten kohtaisi.

Maailma on kuitenkin siitä ikävä paikka, etteivät kaikki heti tule toimeen keskenään. Siksi meillä on olemassa partioihanne kunnioittaa toista ihmistä. Yhdessä rakentaa ystävyyttä yli rajojen -ihanteen kanssa se muodostaa kauniin parin. Tuomme ihmisiä yhteen, mutta varmistamme, että kukin voi partiossa toimia omana itsenään ja saavuttaa potentiaalinsa mahdollisimman hyvin. On tärkeää, että partio on kaikille turvallinen paikka. Emme riko rajoja niin, että heittäisimme kaikki samaan kehään ja katsoisimme, kuka siellä viihtyy voittajana vaan tuomme ihmiset yhteen alkaen pienistä yhteisistä tekijöistä. Aktiivinen kansalaisuus on sitä, että osataan toimia sellaistenkin ihmisten kanssa, jotka eivät jaa kaikilta osin samoja arvoja kuin itse. 

Partiolainen ylittämässä jokea. Kuva B-P.

Mitä tarkoitan sillä, että partio on progressiivinen liike? Ajattelen, että esimerkiksi partioliikkeen historia Suomessa osoittaa, että pystymme kehittymään ja rikkomaan rajoja. Esimerkiksi liikkeen alkuvuosikymmeninä Suomessa partio toimi useassa järjestössä, jotka oli jaoteltu esimerkiksi sukupuolen tai kieliryhmän mukaan. Nyt meillä on yksi järjestö, jonka tehtävänä on tukea kaikkea Suomessa tapahtuvaa partiotoimintaa. Ajattelen, että esimerkiksi tyttö- ja poikajärjestöt olivat aikanaan tärkeät, jotta voitiin varmistaa se, että sukupuoli ei ole este esimerkiksi liikkeen johtoasemiin pääsemiselle. Partion ja yhteiskunnan kehityttyä tietyn pisteen ohi, on kaikkien osallistuminen kyetty paremmin varmistamaan yhteisjärjestössä.

Samalla tavalla voi olla, että tulevaisuudessa esimerkiksi eri väestöryhmille syntyy hieman erilaisia lippukuntia, jotka kuitenkin kohtaavat esimerkiksi yhteisillä leireillä, jotta voidaan rakentaa kontakteja sellaistenkin ihmisten välille, jotka eivät muuten tapaisi. Nykyisinkin on olemassa lippukuntia, jotka on jaoteltu kielen, uskonnollisen taustayhteisön tai sukupuolen mukaan ja tulevaisuudessa esimerkiksi joidenkin maahanmuuttajaryhmien tuominen vahvemmin partion piiriin voi onnistua tällaisten lippukuntien kautta tehokkaasti. Toki varmasti syntyy myös monikulttuurisia lippukuntia, joissa panostetaan siihen, että toiminnassa huomioidaan jäsenten diversiteetti.

Nykyisin Suomen Partiolaiset, partiopiirit ja lippukunnat ovat periaatteessa avoimia kaikille. Ystävyyttä yli rajojen velvoittaa meitä partiolaisia kuitenkin miettimään, keneltä tosiasiassa suljemme ovemme. Mitä voisimme tehdä, jotta partiossa rikottaisiin yhä useampi ihmisten rakentama raja ja tuotaisiin enemmän ihmisiä yhteen?